Seppo J. Tanninen toi esikoiskokoelmassaan Krunoja (Wsoy 1977) runomaailmaan kuvallisen runon, mediumiinsa vangitun olion ailahduksen. Uudessa filosofisessa ja humoristisessa runoteoksessa Korpus Tannisen suksenladut risteilevät milloin Pahajoen maisemissa milloin tuntemattoman vuoren kupeeseen juuttuneina. Yhtä kaikki, vain hiihtäminen ja sen ohesta hikoava kirjoitus on tärkeää. Tanninen kirjoittaa paljosta muustakin, kuten kiihkeän alakuloisia kommentteja Takahashin valaistuneisiin runokuviin, mielen ja maailman tiloista sekä oudoista mutta silti tutuista ilmiöistä erojen ja merkkien tilallistumisessa.