Liisa Mirjam Helimäki ottaa tässä kirjassa kantaa koulukeskusteluun. Taustana hänellä on vuosikymmenien kuluessa saadut kokemukset yläasteen uskonnonopettajana. Tuona aikana koululaitos on ollut monenlaisten myllerrysten kohteena, on muun muassa siirrytty tietokonetyöskentelyyn ja alettu kiinnittää huomiota oppilaiden viihtymiseen koulussa.
Vanhempien ja opettajien yhteydenpito on Helimäen mukaan tärkeä kanava koulutyön ongelmien hoitamisessa. Kasvatustieteilijöillä ja kouluviranomaisilla on myös merkittävä osa koululaitoksen suunnittelussa. Esimerkiksi peruskoulun tuntijako on jatkuva keskustelun ja kehittelyn aihe.
Suomen koululaitos on saanut kansainvälistä tunnustusta. Sen saamisen tulevaisuudessakin takaavat erittäin hyvin koulutetut opettajat ja ahkerat, mielellään koulua käyvät oppilaat.