Juhlavuosikirjassa Kritiikin ääniä tarkastellaan populismin ja yhteisöjen suhdetta taidekritiikkiin.
Politiikan, aktivismin, feminismin, ekokriisin ja taiteilija-kriitikkojen aseman kautta artikkeleissa koetellaan kritiikin ja taideesseistiikan mahdollisuuksia epävarmassa maailmassa.
Artikkelikokoelmassa korostuu kritiikin kaksijakoinen luonne; se juurtuu syvästi
henkilökohtaiseen, ajattomaan antisosiaaliseen toimintaan mutta on samalla tukevasti kiinni nykypolitiikassa ja yhteisten asioiden hoitamisessa.
Eri tavoin kritiikin kysymyksiin perehtyneet kirjoittajat hahmottelevat suomalaiselle taidekritiikille moniäänisempää tulevaisuutta. Äänet eivät ehkä muodosta harmonista sointua, mutta sitäkin todemman ja elävämmän kokonaisuuden.