Kukkaniityllä sirkat soittaa sitä korvani kuule ei.
Ikävuosien vinha kiito keskikesän säkeet vei.
Vielä johtaja, hepokatti tahtipuikkoa heiluttaa,
kuultosiipiset kimalaiset käy soittoa kuulemaan.
Alamaailman rupikonna savikuopalla yksinään.
oli joutunut hyljätyksi eroon kauaksi omistaan.
Etsi leikkivä päivänsäde surumielisen sammakon,
kuivui poskelta helmi karvas iloinen taas veikko on.
Kömpii liejuisen kuopan reunaan otus maailman murjoma,
keltakullerot vakaat nyökkii sinikellojen tahdissa.
Keijukaisten karkelo huumaa konna hyppelee innoissaan.
Savikuopalta niitylle loikkii kukkakentälle juhlimaan.