Valkea höyhen rantavedessä
On soinut lintujen laulu rannoilla vesien yllä, äärillä koko maan, nyt jo hiljennyt on. Kurkiaurat menneet pois lähestyvän talven alta. Jättivät jälkeen kesän kaipuun , rakkauden, valkean höyhenen rantaveteen. Saivat aikaan ilon ja odotuksen yli syksyn ja talven kestävän. Kevään taas saapuessa uudistavana, viimein kuulaudessa kajahtaa. Kurkien soitto kun aika täysi on kun aurinko tienoota lämmittää.