Kuningaslaulaja on kertomus taiteilijan kutsumuksesta, nöyryydestä, epäonnistumisen pelosta ja riittämättömyyden tunteesta, aina vastakohtaansa hybrikseen saakka; taiteesta ja taiteilijoista vallanpitäjien palveluksessa - suojeluksessa ja alaisuudessa -, monitahoisista hyötysuhteista, yhteiskunnan kerrostumista ja yksilön liikkeistä niiden välillä.
Kertomus sijoittuu Georgian kulttuurihistoriaan, johon kirjailija paneutui työskennellessään alueella vuosina 1998-2000. Kuvitteellisessa, löyhästi todellisiin tapahtumiin perustuvassa tarinassa kirjailija Marjut Helminen hyödyntää kolmesataa vuotta sitten eläneen Sayat Novan suorapuheista lyriikkaa.
”Minun vettäni eivät muut juo, / se on eri lähteestä. / Minun sanojani eivät muut lausu, / ne ovat eri kirjasta. // Älä luule, että olen hiekkaa: / olen luja kallionlohkare. / Kuin vuolas virta, joka ei koskaan kuivu, / älä yritä ammentaa minua tyhjiin.” (Sayat Nova, suom. Marjut Helminen.)