Joku laajan elämänkokemuksen omaava henkilö oli joskus sanonut: ”Mikään tässä elämässä ei ole niin varmaa, kuin epävarma.”
Tähän toteamukseen oli tässä tilanteessa helppo samaistua. Ehkäpä tähän voisi vielä lisätä: Ihminen on omalla toiminnallaan ja itsekeskeisellä ajattelutavallaan useimmiten syypää omiin ongelmiinsa. Tällaiseen johtopäätökseen tarinamme päähenkilö tuli eräänä perjantaina, kesäkuun viimeisenä päivänä.
Aila saa työtoverikseen Inkerin, nuoren naisen maaseudulta.
He ystävystyvät ja Aila esittelee Inkerille kaupunkia.
Aila kutsuu Inkerin kotiinsa viikonlopun viettoon. Siellä Inkeri tutustuu Ailan kumppaniin Eikkaan.
Inkerillä ja Eikalla on yhteinen harrastus he molemmat kirjoittavat. Heidän kirjansa ovat valmistumisvaiheessa.
Tulee kesä ja loma. Inkeri kutsuu Ailan ja Eikan kotiseudulleen sukunsa vanhalle tilalle kesäloman viettoon.
Aila ja Eikka ihastuvat kauniiseen vanhaan maatilaan ja sen ympäristöön. Lähellä on historiallinen paikka, jota kutsutaan Kuninkaankielekkeeksi
Heissä herää ajatus, jospa he muuttaisivat maalle asumaan. Inkerin mukavat vanhemmat Aarne ja Kerttu auttavat järjestelyissä.
Asiat järjestyvät, niin kuin niillä on tapana järjestyä. Inkerin suvun vanhasta tilasta Kivivuoresta muodostuu heille rakas paikka.
He oppivat ymmärtämään mitkä asiat tässä elämässä ovat heille tärkeitä. Aila, Eikka ja Inkeri omaksuvat uuden elämäntavan pian he huomaavat, että heidän elämästään ei puutu enää mitään.