Jaksaako Krisse Elo uppoutua henkirikoksen selvittämiseen, kun pelko puolison uskottomuudesta nakertaa ajatuksia? Realistista rikostutkintaa ja poliisien oman elämän inhimillisiä käänteitä yhdistävä Kristiina Elo -sarja ihastuttaa yhä uusia lukijoita.
Kivitiet ja Aurisniemet ovat asuneet jo monet vuodet Hollolan Tiilikankaalla naapureina. Yhdessä he ovat viettäneet uuttavuotta ja melko usein juhannustakin Kiviteiden vuokramökillä Päijänteen rannalla. Sinne molemmat perheet jälkikasvuineen mahtuivat hyvin. Nyt kaikki lapset ovat jo omillaan, opiskelemassa, töissä ja työharjoittelussa.
Lokakuisena lauantaina perheet pitävät yhteiset pihatalkoot. Syksyn aikana haravoidut lehdet ovat jääneet kasoihin pensasaitojen vierelle, ja ne pitää kuljettaa pois. Se on miesten työtä. Naiset leikkelevät liiaksi levinneiden pensaiden vesoja.
Vieressä olevan talon pihaan ajaa kuorma-auto ja sen perässä pieni sininen Toyota. Toyotasta nousee punatukkainen nainen, joka huutelee hyvät päivät ja heilauttaa kättään. Naapurusten yhteiselo rauhallisine rutiineineen on mennyttä, vaikka he eivät sitä heti käsitäkään.
Rikosylikonstaapeli Kristiina Elon aviomies Aksu on lähdössä kahdeksi kuukaudeksi pikkuserkkunsa luo Kanadaan metsästämään. Muutama päivä on pakkaamista ja hermoilua, mutta lopulta Aksu pääsee matkaan. Krisse jää odottamaan puhelua, jossa Aksu ilmoittaisi päässeensä perille.
Mutta Krisse saakin puhelun aivan vieraalta ihmiseltä. Tämä väittää olevansa Aksun toinen nainen.
Krisse on voimiensa äärirajoilla, kun kaiken keskellä löytyy ruumis pienestä mökistä Hollolan puolelta.