Margaretin perheellä on ongelmansa. Kaikessa hurmaavuudessaan he ovat varkaita, huijareita, metafyysisiä anarkisteja, Järjestyksen vankkumattomia vihollisia ja yleisiä uhkatekijöitä - eivätkä vähiten toisilleen.
Kun tuonpuoleisen julma hallitsija Luutar kaappaa perheen kuopuksen, he lähtevät pelastusretkelle. Miasmalassa, kuolleiden kaupungissa, työ jatkuu ikuisesti ja kyseenalaistamatta. Vainajille viihdettä tarjoavat vain viattomia pelastavien sankarien urotyöt. Koska sankarillisuus on Margaretin perheelle yhtä vierasta kuin viattomuus, Miasmala ajautuu nopeasti kriisiin.
Keskellä kaaosta Margaret kohtaa Kuolleiden kukkien Lucretian, lumoavan yhdistelmän hehkua ja haurautta. Voiko jotain kuoleman omaa viedä mukanaan?
Toni P. J. Saarisen esikoisromaani Kuolleita kukkia Miasmalasta kertoo kapinallisuudesta ja ulkopuolisuudesta vino hymy suupielessään, sir Terry Pratchettin huumorifantasian hengessä mutta makaaberimmin. Mätänevän kehon sisällä sykkii suuri sydän.