ESIPUHE
Kuvittelin aluksi, että tämä kirjani voisi jakaantua loogisesti järjestettyihin osastoihin. Sellaisia olivat voineet olla vaikkapa: kala, kummalliset vesi- ja muut eläimet, liha, oudot olosuhteet, potenssiruoat jne...
Mutta elämä ei etene loogisesti. Se koostuu sarjasta päätöksiä, sattumia, jotka johdattavat odottamattomaan ja aivan toisenlaisiin päätöksiin, yllätyksistä, pettymyksistä, iloista ja suruista, jne...
Kuka ne osaisi pistää järjestykseen? Elämänkertoilija voi yrittää sellaista takautuvaa jälkinäköä.
Löysin taolaisen selityksen tuhatjalkaisen kyvystä käyttää tuhatta jalkaa yhtä aikaa:
Tuhatjalkainen oli ihan onnellinen
suurisuisen tapasi sammakon.
”Kuule veikkonen, toki kerrot sen
miten ratkaiset askeljärjestyksen?”
tämä tiedusteli. Pulmaa pohtimaan
tuhatjalkainen istahti huolissaan
-eikä enää pysty juoksemaan
Alan W. Watts kirjassa Zen
Totesin, etten halua liikuntakyvyttömyyttä tämän kirjan sivuilla.
Minun kysymättömyyteni, ja poissaoleva sammakkoni, on reissata suuri suu ja silmät avoinna kohti odottamatonta.
Niin vapaana ennakkoluuloista kuin se olisi mahdollista, mutta silloin tällöin ennakkoluulot jyräävät alleen odottamattoman.
Yritän kenties hiukan laajentaa käsitystä syömisestä ja juomisesta sosiaalisina suhteina, kulttuurisina tapoina ja omana hillittömyytenäni. Samalla kerron nälänhädästä ja lihottavasta ylensyömisestä, puhtaan juomaveden puutteesta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamasta paahtavasta kuivuudesta sekä jäävuorten makean veden varastojen sulamisesta, siitä kenties mahdollisesti seuraavista tulvista ja hukkumisista.
En minä näitä ruoka- ja juomisreissuja varta vasten tehnyt.
Ne syntyivät sivutuotteina Lontoon yliopiston(1969-1970) ja Moskovan yliopistojen lomien yhteydessä (1970-1971), kehitysyhteistyöreissujen ympäri maanosien tapahtuneen kuvaamisen, sisällissotakuvaamisen, Englannin kuninkaallisen perheen virallisena keikkakuvaajana toimimisen ja satunnaisten työstä tyhjiksi muuttuneiden päivien ja iltojen aikana (1988-2020) kunnes koronavirus esti kaiken matkustamisen.
Siniveristen vierailujen tarkoituksellisen herkkupöytäilyn tai vauraiden maiden ylenpalttisuuden ja köyhien maiden tai pakolaisleiriläisten ruoka oli hyvin erilaista. Toisten pöydiltä ei tippunut mitään tyhjiin odottaviin käsiin ja vajaasta ravinnosta pullottaviin vatsoihin
Välillä oli katsomisen jälkeen juotavakin. Joskus pala meinasi jäädä kurkkuun.
Martti Lintunen
Arabiassa Helsingissä
Omistan tämän kirjan perheelleni, joka ei kestä kokkaamistani. Ei varsinkaan sovellustani MapoTofu aamiaisesta. Siksi tämä kirja ei sisällä ainoatakaan reseptiä. En itsekään noudata niitä.
Vaimoni käyttää kahta vanhaa kokkauskirjaa kohdatessaan ongelmia. Muuten ruokakirjoja on kodissamme pari metriä.