"...Karlin raivatessa kaiken turhuuden ympäriltään, juoden suolamerestä kaiken suolan sisäänsä,
jotta sisäinen tyhjyys saisi jotakin, mitä tahansa, uutta ravintoa sulatettavaksi uudelleen tyhjyydeksi,
joka näkyisi ulkoapäin kypsänä tuloksena suuremmissa töissä, mestariteoksena kukoistus
koristeenaan hän välkkyisi kuin sähköinen joulukuusi, jonka valot voi vain Kutsuja - ylpeydestään
tai tyytymättömyydestään - sammuttaa."
Muupe Horton kolmas teos on avainromaani - tilitys, sielunkuva, rikkiraastava tai eheyttävä luku
kirjoittajan (vai meidänkö?) elämää.
Aikaisemmin ilmestyneet Runokirja Kenoon ja pienoisromaani Pajatso (Pilot-kustannus Oy 2004)