Kyborgikesä on Aura Siltalan esikoisteos. Se ammentaa speedrun-videoista ja Tumblr-puheesta. Kieli on nopeaa ja hehkuvaa. Se näyttää miten keho tunnistaa ja muuntelee itseään virtuaalisissa tiloissa, aivan kuten peleissä on aina mahdollista pelata väärin, toisin, kiinnostavammin. Aivan kuten peleihin on muodostunut ympäristöperustainen tarinankerronta, jotta varsinaisen tarinan voi ymmärtää toiston ja tapahtumien ohi. Sillä miten muutoin puhua tulevaisuudesta joka on jo täällä, mutta epätasaisesti jakaantuneena. Tai kehosta, joka on enemmän. Kyborgikesää luetaan juuri näin. Eräs sen tarinoista on kertomus (MtF-)transitiosta. Tarina on vimmainen ja hurja, ja siksi myös herkkä, lohduttava. Kyborgikesää luetaan myös näin: sen runoissa haluaa liikkua yhä uudestaan, samalla vapaudella jolla aineeton maailma luo uusia olemisen tapoja. Kyborgikesä on nykyrunoutta sanan parhaassa merkityksessä.