Thomas Bernhardin Kyllä -teoksessa minä -kertoja, omissa töissään edistymätön ja talossaan täysin eristyksessä elävä luonnontieteilijä, kirjoittaa muistiinpanoja masennuksestaan ja tapaamisestaan sveitsiläisen miehen ja tämän elämänkumppanin, persialaisen naisen, kanssa. Kohtaamisista "persiattaren" kanssa syntyy kävelykeskustelujen sarja, jonka aikana puhutaan filosofiasta, musiikista ja ylipäätään elämästä ja molempien elämäntilanteista. Kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen kohtalon samankaltaisuus yhdistää heitä, mutta samalla erottaa heitä. Kokonaisuudesta rakentuu bernhardilainen kuvaus ihmisen passiivisesta minästä, joka edes aktiivissa muodossaan ei kykene auttamaan toista ihmistä. Lopputulos on menetys elämälle ja kyllä poismenolle.