Elokuvan suhteesta kirjallisuuteen on ilmestynyt vain vähän tutkimuskirjallisuutta. Saattaa olla, ettei kysymys ole akateemisen tutkimuksen aiheena kovinkaan sattuva. Muusa, joka vastaa elokuvasta, on monessa mielessä puettu lainavaatteisiin eikä aina tunnista edes itseään katsellessaan muusien kokoontumista. Elokuvan viihteellisyys myös häiritsee: ratkaisevasti suurin osa elokuvista on viihdettä, joka ei pysty esittämään taiteen vaatimusta. Ne vähät teokset, jotka tässä viihteen valtavirrassa osuvat kirjallisen kulttuurin perinteeseen, eivät ehkä ole kuvaavimpia ja tyypillisimpiä. Hyvin erityisessä mielessä ne ehkä eivät edes ole tärkeimpiä. Mutta aihe on silti kiinnostava. Taideteollisen korkeakoulun kuvataiteen tutkimuksen professori Juha Varto käy läpi eräitä kirjoja ja elokuvia. Hän näkee hyvin erilaisia suhteita. Elokuvan kerronta on usein herkempää, vativampaa kuin sanan. Mutta sekään ei ole koko totuus...