Jänön nimi on Kynsilaukko ja homman nimi on tärkeä. Ellei sitten erittäin tärkeä. Ja kun asia on tärkeä, kuten tämä on, silloin on yleensä niin kiire kuin ehtii.
Tarina hätäilystä ja pysähtymisestä sekä ystävyydestä, jossa jokainen tallustaa omalla tavallaan.
1990-luvun lopulla Pauliina ja Marko Ikävalko aikoivat osallistua satukirjakilpailuun. Marko kirjoitti ja Pauliinan piti kuvittaa, mutta aikapula iski ja kilpailuun osallistuminen jäi. Elämä tuli väliin ja taidehommat unohtuivat pitkäksi aikaa.
Vuonna 2016 Marko kuoli. Satu löytyi myöhemmin hänen papereistaan, ja Pauliina lupasi lapsille, että vielä tekee siihen heille kuvituksen.
Nyt lupaus on vihdoin lunastettu. Lapset, jotka eivät ole olleet lapsia enää vuosiin, saivat isänsä kirjoittaman ja äitinsä kuvittaman satukirjan. Ja koska aikaa on tosiaan tovi kulunut, kirjan sai myös yksi Paumummun päivänsäde, joka ei isoisäänsä koskaan ehtinyt tavata.