Tamperelaisen Solina Riekkolan (s. 1986) esikoisteos tuo omaperäisen ja absurdin maustesekoituksensa kotimaiseen nais- tai tyttörunouteen. Se on tuore ja humoristinen pyrkimys kuvata parisuhteen mahdottomuutta. Näiden proosarunojen naiskertoja ei tahdo kesyyntyä tai juurtua paikoilleen vaan rehevöityä; kasvattaa limojaan ja venyä loputtomiin.