KYSYMYKSIÄ TALVIVAARASTA - Uraani ja lupaprosessit
Talvivaara kuumentaa tunteita. Miten tähän on tultu?
Tunteita kuumentaa epäilys siitä, ettei paikallisille ihmisille ja päättäjille annettu oikeita ja oleellisia tietoja oman elinympäristönsä tulevaisuuteen liittyvässä asiassa kaivoslupa- ja ympäristölupaprosessien käsittelyjen aikana. Suomen suurin uraanivaranto oli löydetty jo 30 vuotta sitten ja kirjattu IAEA/OECD:n maailman uraanivarantoja käsittelevään kirjaan, Red Book:iin, mutta myönnetyssä ympäristö- ja vesitalousluvassa ei ole uraani -sanaa.
Kenen asialla asiantuntijaviranomaiset lausunnoissaan olivat?
Nyt ”uutena tulleen” uraanihankkeen takia on muodostunut tilanne, jossa päällekkäin ovat menossa sekä uraanintuotantolupa-käsittelyt valtioneuvostossa ja ympäristölupavirastossa että keskeneräinen alkuperäisen ympäristö- ja vesitalousluvan tarkistus ympäristölupavirastossa. Oma erikoisuutensa on siinä, että uraanilupa-prosessissa uraanintuotantoa nimitetäänkin uraanin talteenotoksi.
Ilmitulleet ympäristöongelmat luovat mielikuvan ympäristölain ja -valvonnan lepsuudesta. Koko toiminta-ajan kaivos on laskenut vesistöön haitallisia aineita luparajoja monikymmenkertaisesti ylittäen, mutta ei edes uhkasakkoa ole asetettu. Viranomaiset kuitenkin vakuuttavat toimineensa hyvin.
Kirjassa kuvataan Talvivaaran kaivokseen liittyviä vaiheita 70 -luvulta vuoden 2011 loppuun saakka. Kirjan ala-otsikon, Uraani ja lupaprosessit, mukaisesti kuvataan uraanin sisältymistä lupakäsittelyhin. Lisäksi tarkastellaan yleisemminkin lupaprosessien toimivuutta ja asiantuntijaviranomaisten lausuntojen merkityksiä niissä.