Mieleeni tulee äkillinen ja kiihkeän kostonhimoinen ajatus. Se on niin sokaiseva etten heti tunnista ajattelevani sitä itse vaan minusta tuntuu siltä kuin joku toinen olisi saanut sen päähänsä.
"Jos on totta, että romaani sairastaa - ja tässä en väitä sitä tai tätä -, suomalaisen kirjailijan (ja lukijan) kulttuurinen velvollisuus on paitsi luoda hedelmällisiä vastakkainasetteluja, myös huolehtia siitä, etteivät omat provokaatiot muutu suoraksi todellisuudentulkinnaksi.
Ajattelu, niin puhuttu kuin kirjoitettu, on niin haastava laji, ettei siitä kaiketi koskaan ole ylitarjontaa. Kirjallinen kulttuurimme voi sekin olla peräruiskeen tarpeessa, ja jos näin on, vihaisten nuorten älyköiden kannattaa kirjoittaa yhä uusia sianhoito-oppaita. Toisaalta, jos mitään peräruisketta ei tarvita, vaan kirjallisuutemme on tervettä ja elinvoimaista, rikasta suurista ideoista ja todellisesta ajattelusta, monenlaiset sianhoito-oppaat ovat silloinkin paikallaan. Miksi? Senkin pitäisi kyllä olla kaikille ihan helvetin selvää.
Joensuulainen kirjailija Markus Niemi toteaa: "Ajattelu ei ole ongelman ratkaisemista vaan sen nimeämistä. Kaikki todellinen ajattelu perustuu pakkomielteeseen. Eheä, tasapainoinen elämä: mikä kirjallinen painajainen."