Kirjan tarinoissa kerrotaan kirjoittajan lapsuuden maisemista kahdeksan poikaa käsittävän perheen kuopuksena ja kuvataan toimeentulon ja ruuan hankkimisesta entivanhasin keinoin ja välinein; sekä asumisen ehdoista korpikylällä, jonne puhelin ja maantie saatiin vasta lähes vuosikymmen sotien jälkeen. Tarinoissa seurataan pojan varttumista murrosikäisestä aikuistumiseen ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin.
Kirjoittaja kertoo näkemyksensä yhteiskuntaa ravisteleviin ajankohtaisiin kysymyksiin ja ihmettelee hampaattoman yhteiskunnan tulevaisuuden näkymiä.