Olen yli 30 vuoden aikana tehnyt Lapin kala- ja vaellusretkiä ensin kaveriporukassa, sitten omien poikieni ja myös vaimoni kanssa, alkuun Inarin eteläpuoliselle erämaa-alueelle, ja myöhemmin Käsivarren suurtunturialueelle ja myös siitä etelään, sekä Utsjoen eteläpuoliseen Kaldoaivin erämaahan.
Nämä kertovaan muotoon laaditut runot ovat syntyneet näiden vaellusretkien aikana sattuneiden tapahtumien ja huomioiden innoittamana. Ne ovat saaneet muotonsa etupäässä kaamosaikaan, kun talvinen mystinen hämärä kestää Kainuussakin suurimman osan vuorokaudesta.
Varsinaiseen kalastuksen kuvaamiseen ei monessakaan runokertomuksessa keskitytä, vaan enemmänkin niihin tapoihin, joilla Lapin luontoa, villiä ja polutonta erämaata, voi havainnoida.
Runoissa kerrotaan myös perin erikoisista tapahtumista, joita herkkä kulkija voi aavistuksenomaisesti, ympäristöstä saamiensa vaikutteiden voimasta kokea.