"Myrsky tuhoaa menneisyyden.
Pääni on tyhjää täynnä.
Kaikuja kalloni luissa."
Esa Ronkaisen proosarunoissa liikutaan Tukholman laitakaduilla, suomalaisessa metsässä ja järvellä, kiinalaisten jokien varsilla. Elämä on kovaa, mutta on kauneuttakin.
"Kesän kaikkien päivien valo
yhdessä silmänräpäyksessä valaisee
jokaisen yksinäisyyden, häpeän
ja syyllisyyden hetken."