KIRJAILIJAN AMMATISSA on parasta vapaus, itsenäisyys ja asioiden tutkiminen. Kirjailija saa olla oman itsensä herra ja käskijä. Esimiesasema on samalla kertaa sekä helppo että vaativa, koska pakko ei ole tehdä mitään ja kuitenkin on kirjoitettava.
50 VUOTTA sitten 1976 esikoisteoksensa julkaissut Risto Kormilainen käy läpi omaa tietään kirjailijana uutuuskirjassaan, joka on jo hänen 55. teoksensa.
LASTUSIA SYNTYY pölkkyjä pilkkeiksi hakatessa, välillä paksuhkoja ja pitkiä, välillä ohuita ja lyhyitä. Lastuset ovat hyviä sytykkeitä niin kiukaassa kuin takassakin. Nämä lastuset sytyttävät lukijansa matkalle maisemiin, kieleen ja mieleen. Teoksen seitsemässä osastossa kerrotaan muun muassa villasukista, muurahaisten opista, kirjojen muistista, dekkarien lumosta ja kirjallisuuden klassikoista twiitteinä.
KUNNON KAHVI pitkän iän salaisena aseena saa veden kielelle, kadonneet ammatit taas vievät muistojen poluille, polkupyörien muistelu antaa perspektiiviä elämään ja saarnat kirjallisuudessa luovat näkökulmaa toivoon. Maitotonkkien sinfonia, savottakämpät ja entisajan tapakulttuuri johdattavat digitaalisavotoille sekä kielen moni-ilmeisyyteen