ilta
naavapartainen kelo
aikaa uhmaten katsoo
ylös, harmajin kasvoin
suoaavan yli
arkiviidakon rosot
kivet kolot polulla
horjahtelen eteenpäin
etsin jotakin
hiljaisuuden sylissä
metsän varjohämyssä
löytyy rauha sisimpään
matkalla minuun