Vasta saatuani kielilihakseni toimimaan pystyin ymmärtämään laulunopetuksessa vaaditun syvän hengittämistavan. Siksi kutsun laulamisen näkökulmasta oikeaa tapaa hengittää kielihengitykseksi.
Jos kieli-kurkunpäämekanismi ei toimi, ei äänen ja kehon välinen luonnollinen hengitysyhteys toteudu. Silloin melko yksinkertaisesta asiasta, joka peruslaulaminen on, voi tulla lähes ratkaisematon mysteeri.
Anna Karlsson ei onnistunut ratkaisemaan laulamisen tekniikkaan liittyviä ongelmiaan perinteisen laulunopetuksen keinoin. Siksi hän ryhtyi pohtimaan fyysisesti oikeaa tapaa laulaa. Näin kehittyi vähitellen Dilaton-hengityspumppumenetelmä. Se on konkreettinen laulun kokonaisvaltainen opetusmenetelmä, jonka lähtökohtana on kieli-kurkunpäämekanismin toiminta.
Dilaton-hengityspumppumenetelmän harjoitusten avulla on mahdollista ymmärtää äänen, hengityksen ja kehon työskentelyn yhteys loogisella tavalla. Tämän yhteyden ymmärtäminen on edellytys sille, että voi oppia hallitsemaan lauluinstrumenttinsa tietoisesti ja käyttämään ääntään sitä vahingoittamatta.
Menetelmän nimeen sisältyvä sana Dilaton muodostuu englanninkielisten sanojen diaphragm (pallea), larynx (kurkunpää) ja tongue (kieli) alkukirjainten yhdistelmästä. Nimi kuvaa menetelmässä keskeistä hengityspumppua, jonka saa käyntiin nimenomaan kielilihaksen oikea toiminta.
Lauluinstrumentin oikea fyysinen toiminta on edellytys terveelle äänenkäytölle laulamisen tyylilajista riippumatta.
Dilaton-hengityspumppumenetelmästä ovat saaneet ratkaisevaa apua monet ammattilaulajat ja laulunharrastajat. Laulajien lisäksi menetelmästä voivat hyötyä kaikki äänen ja kehon hyvinvoinnista kiinnostuneet.