Markku Toivosen jykevät säkeet nyrjäyttävät yhä uudelleen sovinnaisia ajatuskuvioita - oli sitten kyse sodasta tai rakkaudesta, historiasta tai mytologiasta. Usein runoja sävyttää lempeä satiiri.
Ihmisten lisäksi eläimet ja puut saavat puhua tässä moniäänisessä, hyvinkin erilaisia lyyrisiä minuuksia sisältävässä kokoelmassa. Runon miljöönä voi olla yhtä hyvin terveyskeskuksen odotussali kuin Afrikan savanni tai Pariisin bulevardi.
Toivosen lyriikassa soi tuhatvuotinen perinne. Hänelle runoilija on ”tyhjyyden vartija”. Kirjassa kyseenalaistetaan miltei kaikki. Runoilija laulaa kadoksiin niin hengen kuin aineenkin, ja jäljelle jää tyhjyys, mittaamaton pimeys.
Lauluja tyhjyydestä on Markku Toivosen (s. 1957) viides runoteos ja yhdeksäs kirja.