Pirjo Kotamäki on helsinkiläinen runoilija, jonka esikoisteos Ilmi julkaistiin vuonna 2009. Vuonna 2014 ilmestyi runokokoelma Tomuaikaa, ja vuonna 2017 Ihmeellinen luontoni. Hän voitti vuonna 2010 1.sijan ”Työ, leikki ja luominen”-kirjoituskilpailun lyriikkasarjan Tampereella.
Nämä runot kertovat sisällissodasta Suomessa vuonna 1918.
Kuinka kaikki alkoi, miten kuolleitten kirja täyttyi pikku hiljaa ja sitten vauhdilla, kun keskitysleireissä nälkä ja taudit viimeistelivät ihmisen taipaleen sodassa; heidät jotka olivat ampumisista selvinneet.
Kaikki eivät järjissä pysyneet, ei varsinkaan Ellen, teurastajan tytär:
”Ellen oli säikkyväinen, säikkyhampainen ja ennen kaikkea nälkäinen. Mahassaan kurni jokin outo voima kuin sekarotuinen koira olisi uikuttanut siellä nälkäänsä.”