Liikuntalaista olympiahakemukseen on Esko Rannon kuvaus suomalaisen liikuntapolitiikan vauhdikkaista vuosista 1980–1998 sisäpiiriläisen silmin. Ranto toimi noina vuosikymmeninä TUL:n osastopäällikkönä, Suomen Liikunta- ja Urheilu ry:n tutkimus- ja kehityspäällikkönä sekä Helsingin kaupungin liikuntajohtajana. Lisäksi hänellä oli lukuisia luottamustehtäviä eri liikuntaorganisaatioissa, muun muassa Suomen Olympiakomiteassa ja TUL:ssa. Ranto oli sisäpiiriläisenä mukana lähes kaikissa tuon ajan liikuntapolitiikan prosesseissa.
Ranto nostaa esille 25 noiden vuosikymmenten liikuntapolitiikan keskeistä ilmiötä, asiaa ja prosessia. Samalla hän arvioi 1900-luvun lopun perintöä nykypäivän liikuntapolitiikkaan ja esittää omat johtopäätöksensä tuolloin tehtyjen ratkaisujen onnistumisista ja epäonnistumisista.
Ranto esittää monista tuon ajan liikuntapolitiikan ilmiöistä ja prosesseista asioita, joita ei ole aiemmin julkisuudessa käsitelty. Ne liittyvät muun muassa harjoituskauden dopingtestauksen käynnistymiseen Suomessa, 1990-luvun alun järjestörakenneuudistukseen, Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n alkutaipaleeseen ja Suomen olympiahakemukseen, jolla haettiin vuoden 2006 talviolympialaisia.