Liimanen on yhteiskunnallinen romaani, joka kertoo nuoresta ja keski-ikäisestä Stadissa asuvasta Liimasesta. Romaanin tapahtumat ajoittuvat solidaariselle 1970-luvulle ja vuoteen 2006.
Liimanen harrasti nuorena vapaapainia ja hämyilyä kaveriensa kanssa. Hän ansaitsi leipänsä varaosakeräilijänä, tv-asentajana, satamajätkänä ja rakennusapumiehenä. Hän halusi kyseenalaistaa vallitsevan todellisuuden. Liimanen rokkasi, reilasi ja rakasti. Hän liittyi 1970-luvulla nuoruuden vimmallaan mukaan kommunistiseen nuorisoliittoon ja opiskellessaan tietoteknikkaa myös Sosialistiseen Opiskelijaliittoon. Kesäisin hän matkusteli mieluiten Itä-Euroopassa. Hän kieltäytyi vakavien eettisten ja yhteiskunnallisten syiden vuoksi palvelemasta Suomen armeijassa.
Viisikymppisessä Liimasessa olennoitui keski-ikäinen suomalainen mies. Hän oli keskiasteen ammattikoulutuksen käynyt keskinkertainen ja keskioluesta pitävä kuolevainen rasvaniskauros. Hän oli pieni, pyöreä ja karvainen mies. Keskivartalon konehuoneen pallomaisuus ei huolestuttanut häntä, koska valokin kaareutui avaruudessa. Hän opetti työkseen tietojenkäsittelyä vajaakuntoisille ihmisille, koska tietoyhteiskunta edellytti jäseniltään medialukutaitoa. Liimanen ei ollut luopunut uudella vuosituhannella yhteiskunnallisesta toisinajattelustaan. Hän ei kuulunut takinkääntäjien heimokuntaan. Isääntynyt Liimanen seikkaili lomillaan perheensä kanssa eri Euroopan kolkilla.