Syyskuun loppupuoli, takana veronsa vaatinut työntäyteinen kesä. Edessä neljän viikon vapaaehtoinen yksinäisyys pienellä, lähes autiolla saarella. Mukana muonavaroja kuukaudeksi ja laatikollinen kirjoja - lohdutukseksi ja ajanvietteeksi. Tonu Onnepalun päiväkirjanomaisesti ja usein tajunnanvirtana etenevä Lopetuksen enkeli (alaotsikoltaan Muistiinmerkintöjä syyssaarelta) käsittelee suuria teemoja: mennyttä aikaa, tätä päivää ja tulevaisuutta, ihmisen osaa, ihmisen ääntä tässä olevaisuudessa, yksinäisyyttä, masennusta, uskonnon olemusta, rakkautta, kuolemaa... Mutta varsinkin taidetta ja sen merkitystä, erityisesti teatteria ja kirjallisuutta. Taustanaan Leo Tolstoin kiukkuinen vuodatus Mitä on taide?, Czesław Miłoszin ja Saigyō Hōshin runomaailma ja Robert Wilsonin uuden suunnan etsintä teatteritaiteessa.
Ja kaiken sitoo yhteen alati muuttuva ja erityisen kauniisti kuvattu Vilsandin luonto, Jumalan teatteri, joka tarjoaa näytöksen, vaikka katsojia olisi vain yksi ainoa. Ja jos katsojaa ei ole, ei ole myöskään näytöstä.
KIRJAILIJASTA
Tonu Onnepalu (s. 13. syyskuuta 1962 Tallinna) on virolainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä, joka on julkaissut teoksia myös salanimillä Emil Tode ja Anton Nigov. Hänen edellinen suomennettu romaaninsa Paratiisi (Kirjokansi 2017) on ollut suuri arvostelumenestys.
Onnepalu opiskeli Tarton yliopistossa kasvitiedettä ja ekologiaa vuosina 1980-1985 ja työskenteli Hiidenmaalla Laukan koulussa biologian ja kemian opettajana vuodet 1985-1987. Hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1985 ja on sittemmin työskennellyt vapaana kirjailijana, kääntäjänä ja toimittajana (vuosina 1989-1990 Vikerkaar-lehdessä). Hän on kääntänyt viroksi muiden muassa Charles Baudelairen, Albert Camus'n, Allen Ginsbergin, Francois Mauriacin ja Marcel Proustin teoksia.
Onnepalu saavutti maailmanlaajuista kuuluisuutta vuonna 1993 esikoisromaanillaan Enkelten siemen (vir. Piiririik). Romaani käännettiin 14 kielelle. Erkki-Sven Tüürin kuoroteos Inquietude du Fini perustuu Onnepalun tekstiin.