Vuoden pimeimpänä hetkenä kaikki odottavat valoa, kauniita sanoja tai hyviä uutisia.
Ja silloin hän saapuu, Lucia-neito, joka ei näe silmillään vaan sydämellään, ja valaisee synkimmänkin pimeyden kuin aurinko.
Lucia ja virtahepo on modernisoitu tarina ikiaikaisesta valoa tuovasta Luciasta, jota juhlitaan eri puolilla maapalloa.
Lucia-nimi juontuukin latinan valoa tarkoittavasta sanasta lux. Myytti on lähtöisin 300-luvun Sisiliasta Italiasta ja siitä on olemassa monta erilaista versiota.
Nykyinen Lucia-perinteemme kulkueineen on peräisin 1800-luvun lopun Ruotsista. Suomen ensimmäinen kulkue järjestettiin vuonna 1930.
Tiziana Micheletti on tarinankertoja ja kieltenopettaja Italian vuorilta, laaksosta jossa juhlitaan Luciaa aivan erityisellä tavalla.
Sanna Pelliccioni on kuvittaja-kirjailija, joka hurmaantui Lucia-myytistä jo vuosia sitten erään pienen italialaisen kappelin kryptassa. Lucian tarina toi tekijät yllättäen yhteen vuoden valoisimpaan aikaan, Hakaniementorilla Helsingissä.