"Vuonna 1965 ilmestynyt Luonnollinen tanssi merkitsi Kirstinälle vapautumista ymmärrettävyyden vaatimuksesta. Se on hänen teoksistaan rönsyilevin, säteilevin, aistillisin. Kollaasitekniikalla on Luonnollisessa tanssissa keskeinen rooli: se on koostettu lukemattomista sirpaleista, valmistavarasta ja vanhojen runojen osista." Markku Paasonen, Helsingin Sanomat
Väinö Kirstinän (...) 60-luvun klassikko seurustelee anarkistisesti muun muassa dadan ja surrealismin perinteiden kanssa, mutta käy mm. kuva- ja äärirunoineen ja automaattikirjoitustakin hyödyntävine proosarunojaksoineen ("Atomipompotusta") myös oppaasta 2000-luvulle. Teos julkaistaan näköispainoksena.