Tässä teoksessa hahmotellaan dialektiikka-näkemystä, joka ei olisi sitoutunut eurooppalaiselle filosofialle ja tieteelle oleellisiin teknisiin, loogisiin ja valistusfilosofisiin ideoihin ja uskomuksiin. Tämä vaihtoehtoinen - ajatustavoiltaan tosin ikivanha - dialektiikka voi auttaa suomalaisia merkityksiä ja ajatustapoja kohtaamaan eurooppalaisia merkityksiä ja ajatustapoja, siten ettei suomenkielen luonne ja kieleen kätkeytyvä luontonäkemys vaarannu. Näin ei-eurooppalaisia kieliä ja kulttuureja, kuten suomenkieltä ja suomalaista kulttuuria, ei pakoteta eurooppalaisen metafysiikan Prokrusteen vuoteeseen. Tämän vaihtoehtoisen dialektiikan esikuvana ei toimi Aristoteleeseen palautuva klassinen logiikka ja siihen liittyvä dialektiikka (joka ei ole muuta kuin klassisen logiikan soveltamista argumentaatio-tilanteeseen) vaan varhaisempi dialektinen perinne, jonka juuret kulkevat helleenisen maailman uskonnollisen ajattelun kautta etäälle Aasian vanhoihin uskontoihin ja filosofioihin.
Tämän aristotelista dialektiikkaa varhaisemman dialektiikan jälkiä on toki säilynyt myös eurooppalaisen kulttuuripiirin sisällä - varsinkin Herakleitoksella mutta myös gnostilaisuudessa, alkemiassa, astrologiassa, hermetismissä, uusplatonismissa, myöhemmin Mestari Eckhardtilla, Cusanuksella, Schellingillä ja C.G. Jungilla - mutta ne on teologisessa keskustelussa usein syrjäytetty kerettiläisinä ja tieteellisessä keskustelussa epätieteellisinä. Eurooppalaisen järjen kriisin selvittelyssä ja häviävän suomalaisen merkityksen elvyttämisessä näille kerettiläisille ja epätieteellisille ajatustavoille tarjoutuu odottamaton tehtävä.