Luulet tietäväsi kuka olen — proosarunoja
Viitanen, Tiina
Tuotetiedot
| Nimeke: | Luulet tietäväsi kuka olen — proosarunoja | ||
| Tekijät: | Viitanen, Tiina (Kirjoittaja) | ||
| Tuotetunnus: | 9789524984515 | ||
| Tuotemuoto: | Pehmeäkantinen kirja | ||
| Saatavuus: | Toimitusaika 7-14 arkipäivää | ||
| Hinta: | 25,00 € (21,93 € alv 0 %) | ||
|
|||
| Kust. tuotetunnus: | 765151 |
| Kustantaja: | BoD - Books on Demand |
| Painos: | 2010 |
| Kieli: | suomi |
| Sivumäärä: | 98 |
| Tuoteryhmät: | Kaikki tuotteet Kaunokirjallisuus |
| Kirjastoluokka: | 82.2 Suomenkieliset runot |
| YSO - Yleinen suomalainen asiasanasto: | lapset (ikäryhmät), vammaiset, vammaisuus, sairaalahoito, sosiaalipalvelut, kokemukset, asenteet, omaishoitajat, äitiys |
| Avainsanat: | Runot, omaishoitaja, vammaisuus, vanhemmuus, äitiys |
FM Tiina Viitasen proosarunoteos Luulet tietäväsi kuka olen vie lukijansa karuun suomalaiseen arkeen, jonka keskiössä ovat keskoshoidon aikana vaikeasti vammautuneet, nyt jo 22-vuotiaat vammaiset kaksostyttäret ja heidän ympärillään pyörivä epäinhimillinen koneisto nimeltä Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut.
Vammaisten ja omaishoitajien perusoikeuksien puolesta taisteleva teos ei anna toimivaa ja pätevää kuvaa yhteiskuntamme tämänhetkisestä toimintatilasta. Kunnallisella tasolla tapahtuva päätöksenteko ei perustu avuntarvitsijoiden yksilölliseen kohtaamiseen ja tukemiseen, ei myöskään avuntarvitsijoiden kuuntelemiseen, vaan ylimieliseen holhoamiseen ja välinpitämättömyyteen. Sairaiden, vaikeasti vammaisten ja heitä avustavien ja hoitavien kohtelu on runoteoksen mukaan törkeän ala-arvoista ja alentavaa. Asiaan on tultava muutos.
Omaishoitajan ja äidin tuntoja erittelevä teos ei jää pelkän tuskan, sopeutumisen ja kritisoinnin tasolle, vaan se nousee paitsi henkilökohtaiseksi kehityskertomukseksi ja yhteiskunnalliseksi pamfletiksi, omaishoitajien ja vammaisten omaksi Magna Cartaksi.
Vammaisten ja omaishoitajien perusoikeuksien puolesta taisteleva teos ei anna toimivaa ja pätevää kuvaa yhteiskuntamme tämänhetkisestä toimintatilasta. Kunnallisella tasolla tapahtuva päätöksenteko ei perustu avuntarvitsijoiden yksilölliseen kohtaamiseen ja tukemiseen, ei myöskään avuntarvitsijoiden kuuntelemiseen, vaan ylimieliseen holhoamiseen ja välinpitämättömyyteen. Sairaiden, vaikeasti vammaisten ja heitä avustavien ja hoitavien kohtelu on runoteoksen mukaan törkeän ala-arvoista ja alentavaa. Asiaan on tultava muutos.
Omaishoitajan ja äidin tuntoja erittelevä teos ei jää pelkän tuskan, sopeutumisen ja kritisoinnin tasolle, vaan se nousee paitsi henkilökohtaiseksi kehityskertomukseksi ja yhteiskunnalliseksi pamfletiksi, omaishoitajien ja vammaisten omaksi Magna Cartaksi.