Mitä saa sanoa, ja mitä runoilija saa sanoa?
Latvian tasavalta on kokoaan suurempi runovalta, ja runot heijastavat sekä yksilön että yhteiskunnan tilaa, tuntoja ja muutoksia. Eri vallat ovat kukin tavallaan vaikuttaneet kirjallisuuteen. Puoli vuosisataa kestänyt neuvostovalta rajoitti sananvapautta huomattavasti, ja runoilijat reagoivat sensuuriin monin tavoin, esimerkiksi parodialla, itseironialla tai hiljaisella protestilla. Samat ilmaisukeinot toimivat kuitenkin myös nykyrunoudessa.
Luvallanne, luvattanne -antologia esittelee viisi hyvin erilaista runoilijaa, jotka ovat kokeneet sekä neuvostoajan että Latvian uuden itsenäisyyden. Monta Kroma, Valdis Artavs, Jānis Baltvilks, Jānis Rokpelnis ja Anna Rancāne ovat palkittuja, omaäänisiä runoilijoita. Antologia kuvaa runon valtaa seitsemältä vuosikymmeneltä ja on sisarteos Guntars Godiņšin Sanottu ja sanomaton -valikoimalle, joka ilmestyy samaan aikaan. Runoilijoiden tuotannon kaaressa näkyy maailman muuttuminen ja yksilön osa ja osuus siinä. Yhtymäkohdat omaan maahamme ja aikaamme tuntuvat toisinaan yllättävän tutuilta.
Paperiporon runosarjan kuudes ja seitsemäs osa tarjoavat taas jotain erilaista.