Tornion väylän rantamilla on ollut kyliä, joissa on eletty rikasta ja köyhää elämää. Lohijoen rannan kylissä otettiin yhteen ruotsalaisten kanssa siitä, kenelle nuo punalihaiset kuuluivat, ja manttaalien omistajat eivät aina muistaneet, missä pyyntirajat oikein olivat.
Suuret karjatilat olivat kuin suolaa pottupatoihin, sillä niiden avulla joutui sen ajan köyhälistö elämään saaden työllään hädän tullen elintarvikkeita tukalissa elämäntilanteissaan.
Kulttuuriasioita omivat ainoastaan öhytalolliset, koska piioilla eikä rengeillä ollut aikaa sivistyksen parissa jallitella.
Uitto-oopperan harjoitukset veivät aikansa. Kylällä eli voimakkaana peräpohjalainen usko korkeatasoiseen sivistykseen, mitä yksi kylän emännistä johti kovin ottein.
Nurkkatanssit, nuo kyläsoittajain tahdittamat salailtamat jossa oli mahdollisuus panna jalalla koreasti vetivät jopa kuperkeikkaiässä olevia nuoria paikalle, mikä oli kuin annos myrkkyä nuorisoa huoltaville.
Manttaalien omistajat pitivät torppareita kurissa kalastuksen suhteen, heille ilmoitettiin vain särkikalojen kuuluvan heidän pyyntioikeuksiinsa. Sen ajan sääntöjen mukaan kylä eli...