Suomi vuonna 1948. Neuvostoliiton epäluulo Suomea kohtaan ja pelko salaisista yhteyksistä lännen kanssa johtivat sodan jälkeen siihen, että venäläiset loivat Suomeen tiheän vakoilijoiden verkoston. Sotavangit, jotka päästettiin vapaiksi vakoilua vastaan, ja joukko muita oman maan kansalaisia ryhtyivät palkkion tai aatteen vuoksi toimittamaan venäläisille maan turvallisuuden kannalta vaarallisia tietoja.
Valokuvat lentokentistä, tutka-asemista, teollisuuslaitoksista, keskeisistä silloista ja rautateiden risteyksistä sekä kartat niiden sijainnista kulkivat salaisten postipaikkojen kautta venäläisille. Samaan aikaan huhut äärivasemmiston vallankaappaussuunnitelmista pitivät yllä jännitystä Suomen kohtalosta.
Toimittaja Leo Virta teki selvitystyötä maanpetturiverkostoista. Hän joutui toteamaan, että kilpailussa vakoiluaineistosta ei kaihdettu edes murhia. Kuitenkin hän näki myös, kuinka painostavat varjot yksi toisensa jälkeen poistuivat Suomen yltä.
Unto Katajamäki kirjoittaa suomettumisen aikaan vaietusta aiheesta jännittävästi ja todenmukaisesti. Historiantutkijan asiantuntemuksella kirjoitettu romaani kertoo Suomessa tapahtuneesta vakoilusta ja kommunistien vehkeilystä viihdyttävän, mutta myös vakavan tarinan.