Juhani Ahvenjärven seitsemäs runokokoelma Maitovalas vatsa täynnä mandariineja viskaa uteliaan katseen kevään tuloon, esikaupungin pieniin ilmiöihin ja niiden herättämiin kokemuksiin. Kuten aina, Ahvenjärven teksti ei tuputa valmiita tunteita tai tulkintoja, vaan se katsoo, kokee ja iloitsee. Kuinka kaunista on keväisin virtaava vesi, kuinka ihmeellinen kapistus hiihtohissi!
Monet kokoelman runoista ovat kuin samaa maisemaa, vaikka kokemus ja kokemisen paikka ovatkin erilaisia. Tässä onkin Maitovalaan eetos: sen runot ovat suomalaisista maisemista vaikuttuneen ja niihin rakastuneen puhujan yrityksiä kuvailla kokemustaan. Vaikka kokemus ja kielen tietty periaatteellinen korrektius eivät koskaan täysimäräisesti kohtaakaan, on Ahvenjärven kieli uskomattoman kaunista ja tarkkaa, havainnot arkisuudessaankin yllättäviä. Maitovalas vatsa täynnä mandariineja on taajaman fenomenologiaa.