Anna-Liisa Sutelan toinen runokokoelma Matkalla Kilimanjaroon kertoo haaveista, jotka katoavat merenmärkään veteen. Kuu pakenee horisonttiin, harmaat aamut tulevat ja menevät. Ymmärrys itseä suuremmasta matkasta syntyy monsuunisateen lailla.
"Minä olen väkevä yö, minä huojun tuulessa ja menen".