Bruno Latourin essee liittää toisiinsa kolme ilmiötä, jotka on kyllä havaittu mutta joiden keskinäistä yhteyttä ei aina ymmärretä. Sen vuoksi on jäänyt huomiotta, kuinka valtavan poliittisen energian näiden ilmiöiden lähentäminen toisiinsa voisi tuottaa.
Ensimmäinen ilmiöistä on mittava sääntelyn purkaminen, jonka seurauksena globalisaatiosta on tullut kirosana. Toinen ilmiö on eriarvoisuuden raju lisääntyminen ja kolmas järjestelmälliset pyrkimykset kieltää ilmastonmuutoksen olemassaolo.
Kirjoittajan hypoteesi on, että kukaan ei voi ymmärtää poliittisen kehityksen kulkua 50 viime vuoden ajalta, ellei keskiöön aseteta ilmastokysymystä ja sen kieltämistä. Latourin tulkinnan mukaan näyttää siltä, että merkittävä osa vallankäyttäjistä olisi päätellyt, ettei Maan päällä ole enää tarpeeksi tilaa meille kaikille. Tämä ajatuskulku selittää eriarvoisuuden räjähdysmäisen kasvun, sääntelyn purkamisen laajuuden, globalisaation kritiikin ja erityisesti paniikinomaisen halun palata kansallisvaltion entisaikaisiin suojiin.
Latour patistaa kiireellisesti tarkistamaan suuntaa ja määrittämään politiikkaa, joka perustuu Maahan eikä mihinkään globaaliin tai kansalliseen intressiin. On olennaista pohtia ja tuoda uudelleen esiin, mitä kuuluminen elinympäristöön merkitsee. Vaativin haasteemme on oppia uudet tavat elää Maassa. Politiikan tehtävänä tänään on tuoda meidät takaisin Maan pinnalle.
Bruno Latour on ranskalainen filosofi, antropologi ja tieteensosiologi. Kirjan esipuheen on kirjoittanut sosiologian professori Turo-Kimmo Lehtonen.