”Heti, kun pääsimme kotiin, hän painoi minut seinää vasten ja kuulusteli. Minulla ei ollut mitään kerrottavaa. Tuntui, että asuin vankilassa. En saanut työskennellä keittiössä, vaan söimme joka päivä pizzataksin ruokaa. Yritin rauhoitella häntä, mutta minua pelotti.”
Esiin nousee ihmisten mitä erilaisemmat osat maailmassa, jossa onni ei ole taattua ja sokea sattuma vaanii nurkan takana. Lupaukset ei muistu mieleen tai ruoho on vihreämpää jossain muualla. Kirjassa liikutaan myös tulevaisuudessa tai menneisyydessä.
”Minua auttaa kaksi toimeliasta ja luotettavaa robottia. Niille on annettu nimet Fili ja Stidi. Fili tsekkaa vieraat ja epää rikollisilta ja rähinöitsijöiltä sisäänpääsyn. Hän soittaa minulle musiikkia ja pyrkii tekemään oloni mitä mukavimmaksi. Fili toimii konenäön avulla ja hän pystyy analysoimaan pienimmänkin lihasliikkeen kasvoissani. Tätä kautta hän analysoi tunnetilani ja valitsee sitten soitettavan musiikin.”
Kirja on tasapainen kokonaisuus ja helposti luettavaa tekstiä. Matkoilla liikutaan ympäri maailmaa ja sopeudutaan paikallisiin oloihin.