Suomen kartoittaja Mauno Kajamaa (1906-1975) teki elämäntyönsä maamme peruskartoituksen parissa. Hän suunnitteli ja laittoi alulle valtavan, 3 712 karttalehteä sisältävän hankkeen, jota johti aina vuoteen 1972 asti, jolloin jäi eläkkeelle. Kartaston ensimmäiset suunnitelmat tehhtiin juuri ennen toista maailmansotaa. Kajamaa väitteli tekniikan tohtooriksi kartoitustekniikasta sodan aikana ja viimeisteli peruskartoituksen ohjeistuksen heti sodan päätyttyä.
Kirja kertoo tästä valtavasta kartoitustyöstä ja kuvaa myös niitä vaiikeuksia, joita tehtävän läpiviemisessä sodanjälkeisen ajan tiukassa taloudellisessa tilanteessa oli. Kartoitustyöhön oli hankittava rahoitus ja työvälineet sekä hoidettava henkilökunnan rekrytointi ja koulutus.
Kajamaan henkilökuvaa valotetaan sekä työn että kodin kannalta. Kirjassa on kymmeniä Kajamaahan liittyviä anekdootteja, jotka omalla tavalllaan kuvaavat hänen toimintaansa esimiehenä ja suhdettaan alaisiinsa.