Mehtimäen valot on hyväntahtoinen ja humoristinen aikalaiskertomus siitä, kuinka lajista nimeltä jääkiekko voi saada koko elämän mittaisen kaverin, joka tuo sisältöä, jännitystä, iloa ja pettymyksenkin tunteita matkan varrelle. Tunteita, joista elämä lopulta muistetaan.
Kirja ei ole niinkään ylistys jääkiekolle, vaan intohimolle sinänsä, olipa laji tai harrastus sitten mikä hyvänsä. Kun annat omalle intohimollesi tilaa ja aikaa ja ruokit sitä, saat kaiken moninkertaisesti takaisin. Se on myös kunnianosoitus kaikille niille pelaajille, jotka olivat omalta pieneltä osaltaan luomassa suomalaista kiekkokulttuuria. Niillä edellytyksillä ja niissä olosuhteissa, jotka silloin olivat tarjolla.
Kirjan runkona on Kiekko-Karhujen kausi 1973-74. Se kertoo ajasta, jolloin jääkiekko ei ollut bisnestä, olosuhteissa oli joskus paljonkin toivomisen varaa, eivätkä bussimatkatkaan olleet välttämättä mitään huviretkiä.
Silti pelattiin tosissaan ja suurella sydämellä.