Taidehistorian emeritus professori Altti Kuusamo luo analyyttisen katsauksen italialaisen kuvataiteilijan Giorgio de Chiricon (1888–1978) tuotantoon. Varhaisilla 1910-luvun ns. metafyysisillä maalauksillaan de Chirico vaikutti voimakkaasti surrealistiseen taiteeseen. Kuitenkin hänen tuotantoaan 1920-luvulta lähtien on pidetty epätasaisena, etenkin Italian ulkopuolella.
Kuusamo tarkastelee de Chiricon taiteessa ilmenevän melankolian vaihtelevia muotoja ja hänen suhdettaan antiikkiin ja Nietzscheen. deChiricon varhaiset aukiokuvat Kuusamo näkee ominaisuuksiltaan synesteettisinä
eli aistiyhtäläisyyksiä vaalivina. Kuusamon mukaan ensin de Chiricon maalaukset synnyttivät hiljaisuuden efektejä, mutta alkoivat myöhemmin ”huutaa”. de Chiricon suhde traditioon ja nykytaiteeseen tulee monipuolisesti
valotettua. Kuusamo väittää, että de Chiricon taidetta voitaisiin kutsua nimellä Camp.