Melankolian kaksituhatvuotinen historia on täynnä muodonmuutoksia. Antiikissa melankolia oli erikoislaatuisten yksilöiden luonteenlaatu, joka kannusti rajarikokseen. Klassinen moderni tunnisti puolestaan melankoliassa kokemuksen todellisuuden mielettömyydestä ja samalla mahdollisuuden sen ylittämiseen.
Itsetoteutuksen, omien unelmien tavoittelun ja aktiivisuuden nimeen vannovan nykyajan voisi kuvitella karkottaneen melankolian tiehensä. Silti melankolian haamu kummittelee nykymasennukseen liitetyissä ylitsepääsemättömissä syyllisyyden, häpeän ja katumuksen tunteissa. Itseensä kääntynyt ja toimintakyvyttömyydestä kärsivä melankolikon hahmo ei siis ole kadonnut kollektiivisesta mielikuvituksesta.
Mitä melankolian paluu kertoo 2000-luvun yhteiskunnallisesta todellisuudesta, sairausmetaforista, sosiaalisista normeista, arvoista ja luokkarakenteesta?
Melankolian paluussa tutkija ja kirjallisuuskriitikko Jaakko Vuori selvittää nykymelankolian luonnetta muun muassa lukemalla kotimaista autofiktiota. Teoksessa vuorottelevat omaelämäkerralliset, kaunokirjalliset masennuskuvaukset ja esseistiset jaksot.