Kirsti Luovan pieni runokokoelma.
Tämä pieni runokirja kuvaa ihmisen tunnelmia siinä iässä, jolloin paljon mennyttä on takanapäin, ja se kaikki on ollut melkein äsken.
Suorasanaiset runot ovat arkisia, mutta sisäistyneitä ja monelle tunnistettavia, aiheet ovat läheisiä, elämän ihmettelyä, tunnelmia vanhuuden kynnyksellä. Pari arkista haiku-mittaista runoa kiteyttää kaipauksen sävyä, myös huumoria on joukossa.