Tosiasiassa erilaisia säveltasoja, tahtilajeja ynnä muita soinnuttamisessa huomioon otettavia seikkoja on ääretön määrä. Musiikinteorian avulla näistä aineksista valitaan mahdollisina pidettävät vaihtoehdot, jotka sitten tuodaan korvan lopullisesti ratkaistaviksi. Jos ei ole tarjolla mitään tiedostettua tai tiedostamatonta musiikinteoriaa, on käytännössä mahdotonta löytää tästä äärettömästä määrästä sävelmälle luonteenomaiset säestyssoinnut. Perinteinen musiikinteoria omaa monia etuja, mutta sen heikkoutena on, että sävelet pystytään erittelemään vain tasavireisesti.
Tässä kirjassa esitetty musiikinteoria pyrkii käyttämään luonnonmukaisia säveltasoja. Muita eroavaisuuksia perinteiseen musiikinteoriaan nähden ovat mm. sävellajikäsite, sointuosat, bassosävelen yhteys sointuosaan, vapaiden kielten resonoinnin merkitys, jousisoitinten täsmälliset sävelpaikat, koskettimiston järjestely ja sävelvalikoima sekä sävelpaikat ja vapaat kielet otenauhallisissa soittimissa.