Vilja-Tuulia Huotarisen kuudennessa runokokoelmassa tulevat näkyviksi maailmaa liikuttavat yhteydet, syvät säikeet ja konkreettiset viestintävälineet, jotka liittävät elolliset olennot toisiinsa.
Huotarisen runoudelle tyypilliseen tapaan runot kurkottavat kohti, osuvat henkilökohtaiseen ja yksityiseen. Kokoelman sivuille tallentuu se, mikä meiltä lajina jää matkan varrelle: kuitit, kirjeet, kynttilänpätkät ja paperiveitset, arjen pienet todisteet, jotka kertovat siitä, että eletty on, muistoja on.
Yhteiskunnallisella tasollaan kokoelman runot osallistuvat keskusteluun kirja-alasta ja kirjojen arvosta. Kulttuurin polut on tehty kirjaimista.
Menettämisestä, säilyttämisestä vaalii hellästi ja tinkimättä yhdessäoloa, yhdessä elämistä, yhteyksiä - kuolemaa ja katoamista unohtamatta.