Tapani Tukiaisen neljästoista teos, Messikallesta merimiespapiksi, perustuu hänen 1980-luvun lopun kokemuksiinsa.
Tankkilaiva Nunnalahden ruorissa seisominen lukioikäisenä vaihtui aikuisena asemanhoitajan pestiin Italian merimieskirkolla. Merimiespappi kompuroi kirkon ovella, juoksi lentolippujen, hajuvesien ja sataman portilla vaadittavien lupien perässä. Missioonan vaatimattomalla lukusalilla viihdyttiin, juotiin Birra Morettia ja soitettiin lankapuhelimella Suomeen.
Roomassa piispa keskusteli latinaksi taksinkuljettajan kanssa ja suurlähettiläs arvosti itse tehtyä pastaa. Maassa asuvat suomalaiset iloitsivat toistensa tapaamisesta.
Tukiainen näki ympärillään leikkiä ja iloista vallattomuutta, vaikka pilviä kertyi taivaalle. Välimeren suolaisuutta ei hävittänyt mikään.
merimiespapit, merimieskirkot, merimieslähetys, Suomen merimieskirkko, Kirkon ulkosuomalaistyö, Merimiespalvelutoimisto, säiliöalukset, M/T Nunnalahti, Suomen Joutsen, Neste, roomalaiskatolinen kirkko, ekumenia, paavit, birgittalaiset, Rooma, Pohjois-Italia, romaanit, kaunokirjallisuus, tietokirjallisuus