Mestauskalliolta mereltä — Runoja rantakaupungille
Grönqvist, Jenni
Tuotetiedot
| Nimeke: | Mestauskalliolta mereltä — Runoja rantakaupungille |
| Tekijät: | Grönqvist, Jenni (Kirjoittaja) |
| Tuotetunnus: | 9789527168936 |
| Tuotemuoto: | Pehmeäkantinen kirja |
| Saatavuus: | Tilaustuote toimitetaan myöhemmin |
| Hinta: | 25,00 € (21,93 € alv 0 %) |
| Kustantaja: | Sata-Väylä Oy |
| Painos: | 2019 |
| Julkaisuvuosi: | 2019 |
| Kieli: | suomi |
| Sivumäärä: | 66 |
| Tuoteryhmät: | Kaikki tuotteet |
| Kirjastoluokka: | 82.2 Suomenkieliset runot |
| YSO - Yleinen suomalainen asiasanasto: | murteet, savolaismurteet |
| Avainsanat: | Meri, Raahe, Rantakaupunki, Tarinoita, Tehdaskaupunki, Tuuli |
Jenni Grönqvist (s. 1975) on kotoisin Pohjois-Pohjanmaan tuulisimmasta kaupungista, Raahesta.
Utelias ikiopiskelija, kirjoittamalla hengittävä Grönqvist on havannoinut elämää Rovaniemeltä käsin vuodesta 2000.
Hänen esikoisrunokoelmansa ”Mestauskalliolta mereltä” ilmestyi toukokuussa Väyläkirjat-kustamolta. Runoilija esittelee kokoelmaansa:
Runoja rantakaupungissa, tehdaskaupungissa, kasvaneelta. Mereen on piilotettu salaisuuksia, taloihin tarinoita, kaduille kaikuja. Tuulee, aina vain tuulee.
Tuuli ei voi olla tarttumatta ihmisiin. Ihminen taipuu, käy kaareksi, tarttuu betoniin, ei katso silmiin, ei muista haaveilla. Ihminen halaa puhelinpylväitä kesällä ja oppii jo lapsesta puhumaan huuto kielen alla. Väsyneen puutarhassa joku, jonka nimeä ei kukaan muista, niistää hihaansa. Elämä on tuulitakin alla rutussa, polvilumpiot rikki.
Aina joskus joku muuttaa pois kysyen itseltään kuka olen ellen aito gatans endan kasvatti, mistä tulen ellen tuulen ikeestä, tehtaan saasteista. Tyrnimarjahaltija tanssii saaressa, näkee kaiken
Utelias ikiopiskelija, kirjoittamalla hengittävä Grönqvist on havannoinut elämää Rovaniemeltä käsin vuodesta 2000.
Hänen esikoisrunokoelmansa ”Mestauskalliolta mereltä” ilmestyi toukokuussa Väyläkirjat-kustamolta. Runoilija esittelee kokoelmaansa:
Runoja rantakaupungissa, tehdaskaupungissa, kasvaneelta. Mereen on piilotettu salaisuuksia, taloihin tarinoita, kaduille kaikuja. Tuulee, aina vain tuulee.
Tuuli ei voi olla tarttumatta ihmisiin. Ihminen taipuu, käy kaareksi, tarttuu betoniin, ei katso silmiin, ei muista haaveilla. Ihminen halaa puhelinpylväitä kesällä ja oppii jo lapsesta puhumaan huuto kielen alla. Väsyneen puutarhassa joku, jonka nimeä ei kukaan muista, niistää hihaansa. Elämä on tuulitakin alla rutussa, polvilumpiot rikki.
Aina joskus joku muuttaa pois kysyen itseltään kuka olen ellen aito gatans endan kasvatti, mistä tulen ellen tuulen ikeestä, tehtaan saasteista. Tyrnimarjahaltija tanssii saaressa, näkee kaiken