Käytännönläheinen kirja pureutuu ihmislähtöisen muistityön löytämisen riemuun, ihmisen olemassaolon olemukseen sekä tarpeet ja toiveet huomioivaan elämäntapaan. Ihmislähtöinen ajattelu ei ole uusi käytäntö muistityössä. Ajatusta tuodaan esille yhteisöjen puheissa ja seinä arvoissa. Uutuus on siinä, miten ihmislähtöistä hoivaa onnistutaan siirtämään puheen tasolta aidoksi toiminnaksi. Pääasia ei ole teoriassa, mikä toimii tai mikä on hyvästä muistisairaalle toisten mielestä. Painopiste on yksilöllisessä naisessa tai miehessä, joka saa sellaista tukea ja hoivaa, kuin itse tahtoo. Kirjassa esitellään konkreettinen omakuvamonologi-menetelmä, jonka avulla ihmislähtöistä hoivaa ja muistisairaan ihmisen elämäntapaa rakennetaan ja tuetaan arjessa.
Muistisairaus on moraalinen kokemus. Kun ihminen sairastuu, hänelle annetaan uusi määritelmä siitä kuka hän on, mihin kykenee ja kuinka toiset ihmiset hänet näkevät. Hoivan lähestymistapojen kautta voidaan ihmiselle aiheuttaa lisähaittoja, voimattomuutta, eristäytymistä ja ylilääkitsemistä. Muistisairaan käyttäytymisen taustalla olevan merkityksen löytyminen helpottuu tutkivan ihmislähtöisen työtavan ja kokemuksen kautta. Kirjan kohderyhmä on erityisesti muistisairaiden parissa työskentelevät ammattilaiset sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan opiskelijat ja opettajat. Kirja sopii myös läheisille, joiden perhettä muistisairaus koskettaa.
Avainsanat: Muistisairaus, muistityö, dementia, ihmislähtöinen hoiva, person-centred care, personhood, Tom Kitwood